Liitossa paholaisen kanssa – Salaiset aseveljet
Esitän pohdintaa Oula Silvennoisen kirjan Salaiset aseveljet (Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-44) pohjalta en niinkään arvostele sitä.
Ennenkuin paheksutaan Suomen valtionjohdon 2. maailmansodan aikana tekemiä ratkaisuja esim. juutalaisten suhteen, on kyettävä asettuamaan heidän asemaansa ja aikaan jossa elettiin. Suomen johdolla oli hyvin realistinen käsitys vaihtoehdoista, jotka olivat tippurin ja kupan välillä. Kun mennään itse ensin asuttamaan tätä maata Ruotsin ja Venäjän vallan alle ja sitten pohditaan 1900-luvun päätöksiä. Esim. Isoviha, siitä on aikaa maailman sotiin 200 vuotta, jolloin meiltä Suomesta melkein loppuivat ihmiset Venäjän sotatoimien johdosta. Jos Natsisaksan kanssa ei olisi liittouduttu, vaikka se oli liitto paholaisen kanssa, niin Suomen väestö olisi reilusti vaihtunut Neuvostoliiton toimesta.
Jos taas Natsisaksa olisi voittanut Suomessa olisi jouduttu siirtymään kansallissosialismiin ja jonkinlainen saksalaisasutus olisi varmaankin tänne tullut. Jos Stalinin Neuvostoliitto taas olisi valloittanut Suomen, meillä olisi ollut naapurimaa Viron kohtalo (Toisen maailmansodan aikana, hieman ennen ja hieman jälkeen Stalin suoritti erityisen suuria väestönsiirtoja. Vuosina 1941-49 arviolta 3,3 miljoonaa ihmistä siirrettiin Siperiaan ja Keski-Aasiaan Stalinin etnisinä väestönpuhistuksina. Eräiden arvioiden mukaan jopa 43 % siirretystä väestöstä kuoli aliravitsemukseen ja tartuntatauteihin. Wikipedia). Meillä kävi kohtuullisen hyvin, vaikka Neuvostoliitto määräsikin poliittisesti meitä vielä 50 vuoden ajan. Miten silloin voidaan paheksua keinoja, joilla itsenäisyys onnistuttiin edes jotenkin säilyttämään?
Suomen itsenäisyys ei ollut mikään itsestäänselvyys. Täällä jo pohdittiin 2. maailman sodan aikana myös vaihtoehtoa mennä takaisin Ruotsin yhteyteen. Ruotsi vaan halusi pysyä puolueettomana ja vaihtoehdot olivat sikäli vähissä. Talvisota alkoi siitä, että Neuvostoliitto ja Natsisaksa olivat tehneet hyökkäämättömyyssopimuksen ja samalla salaisella sopimuksella jakaneet valloitettavat valtiot keskenään. Suomi oli siinä listalla Neuvostoliitolle kuuluva valtio. Suomessa osattiin odottaa hyökkäystä, kun tieto näiden kahden maan hyökkäämättömyyssopimuksesta kantautui Suomen valtionjohdolle. Täällä päätettiin puolustaa tätä maata viimeiseen mieheen.
Talvisota hävittiin ja neuvoteltu rauha oli hyvin hauras vain väliaikainen. Siksi Suomelle oli onnenpotku, että Saksa valtasi Norjan ja suunnitteli sitä kautta hyökkäävänsä Neuvostoliittoon. Meillä oli yhteinen vihollinen ja se oli kommunismi. Vaikka Saksa lopulta hävisi sodan ja mekin siinä mukana Neuvostoliitolle niin onnistuimme jotenkin säilyttämään itsenäisyyden. Moni tutkijakin on ihmetellyt sitä, miten Stalin luopui Suomesta.
Tutkimus on yhtä arvokas kuin WC -siivoamisesta tehty väitöskirja.
Ilmoita asiaton viesti
”Moni tutkijakin on ihmetellyt sitä, miten Stalin luopui Suomesta.”
Minäpä kerron.
Salpalinja/Suomen armeija ja Suomea vastaan taistelevissa joukoissa oli valtava punatautiepidemia.
Suomen armeija oli vuonna 1944 jo ammattiarmeija.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä nuo mistä puhun on ihan yleisestikin tunnettuja faktoja. Itse ajattelisin, että säästyimme Stalinin vainoilta, koska olimme tarpeeksi hankalia. Emme kelvanneet hänen alamaisikseen. 😀
Ilmoita asiaton viesti
#3
Sitten ihmetyttää plogin aiheeksi Oulan jargoni.
Oliko ainoa syy, että sen ulosti nainen?
Ilmoita asiaton viesti
Oulalla on ihan oikeakin työ. Hän on historian dosentti 😀 Tämä on ihan historiantutkimukseen pohjautuva teos.
Ilmoita asiaton viesti
Olet kyllä jo monesti osoittautunut tollouden suurmestariksi, mutta nyt: luuletko, että Oula Silvennoinen on nainen?
Ja kysymys lukijoille: kumpikohan on luotettavampi tietolähde Saksan ja Suomen 1930-luvun yhteistyössä, ihan oikea historian tutkija vai joku uhoileva remppaurakoitsija -äijä, joka ei osaa edes b-kirjainta käyttää?
Ilmoita asiaton viesti
Älä nyt ole naiivi.
Ellei Suomi olisi luopunut yhteydestä natsi-Saksaan eikä olisi tehnyt aselepoa NL:n kanssa eikä poistanut saksalaissotilaita Suomesta, Suomi olisi jyrätty totaalisesti.
Kuuluu tuohon omituiseen suomalaiskansalliseen häviäjä onkin voittaja -harhaan kuvitella, että Suomella olisi loppupeleissä ollut mitään mahdollisuuksia Neuvostoliittoa ja liittoutuneita vastaan.
Kun Suomi kykeni luikertelemaan siinä kupan ja tippurin välimaastossa, selvittiin pelkällä hiivasienellä, joka oli kivulias, mutta parannettavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Me olimme kuitenkin häviämässä jo Neuvostoliitolle silloin välirauhan jälkeen onneksi natsisaksan kanssa tarjoutui yhteistyö. Estimme Neuvostoliiton täydellisen miehityksen. Olihan siinä lopulta nöyryttävä ja otettava hiivasieni. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Moni tutkijakin on ihmetellyt sitä, miten Stalin luopui Suomesta.”
– Siis ei oikeastaan luopunut, vaan lopetti miehitysyritykset. Suomen armeijan puolustustaistelu ja meikäläisten yleinen itsenäisyystahto ilmeisesti jollain tavoin vakuuttivat Stalinin. ”Kansa joka on niin urhoollisesti taistellut itsenäisyytensä puolesta, ansaitsee tietyn kunnioituksen”, lausui Stalin.
Ilmoita asiaton viesti
Viro oli jo solminut Neuvosto-Venäjän kanssa rauhansopimuksen Tartossa helmikuussa 1920, Latvia oman rauhansopimuksensa Riiassa kesäkuussa 1920 ja Liettua omansa heinäkuussa 1920 Moskovassa.
Miksi Stalin olisi yht’äkkiä 1940 halunnut Baltian maat takaisin? Mikseivät ne kelvanneet hyviksi rajapinnoiksi läntisiin maihin nähden?
Ilmoita asiaton viesti
Talvisota hävittiin, kun demarit vastustivat työkalujen ostamista Puolustuvoimille.
Ilmoita asiaton viesti
PV itse käytti rahansa typerästi sijoittamalla ne kahteen ylimitoitettuun ja sittemmin käyttökelvottomaan panssarilaivaan ja viiteen sukellusveneeseen. Sukellusveneet sentään olivat perusteltuja, mutta varsin tehottomia nekin.
Laivojen hinnalla maavoimat olisivat saaneet kaiken, mitä olisivat tarvinneet ja ylijäämällä olisi saatu vielä laivueellinen hävittäjäkoneita.
Tykkejä Suomessa kyllä riitti, mutta niihin ei ollut kranaatteja.
Tämä surkeus toistui Viipurissa 1944. Joku oli hankkinut Viipurin sotilasläänin ammusvarikolle väärän kokoisia kranaatteja pilvin pimein.
Ilmoita asiaton viesti
#8
Kyllä tuokin pitää paikkansa ja pommikoneiden hankinta oli turhaa.
Suurimpana syyllisenä pidetään kuitenkin Sulo Niukkasta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Niukkanen
Lopulta asehankintoihin lähdettiin liian myöhään. Markkinoilla ei ollut mitään myytävää.
Vain museotavaraa oli tarjolla. Saksa ei sattuneesta syystä myynyt aseita ajoissa ja Ruotsi potki munille siinäkin asiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Jälkiviisastelu on niin helppoa – jokainen tajuaa, mitä olisi talvisodan kululle merkinnyt panssarilaivoihin panostetun rahan sijoittaminen vaikkapa hyllytetyn Suomi-konepistoolin tuotantoon sekä ampumatarvikkeisiin kaikille Puolustusvoimien aseille. Tai hyvissä ajoin hankittuihin ajanmukaisiin hävittäjälentokoneisiin.
Typeryys ei varsinaisesti asustanut PV:ssa, vaan tasavallan 1930-luvun hallituksissa, jotka naiivin pasifistisesti uskoivat Kansainliiton vaikutusvaltaan enemmän kuin realistiseen puolustuskykyyn.
Talvisodassa sotalaivat eivät juuri jäissä liikkuneet, joten Väinämöinen ja Ilmarinen olivat lähinnä tukemassa Turun ilmatorjuntaa. Mutta yhtään ainutta mittavaa maihinnousuoperaatiota Suomeen ei Neuvostoliitto yrittänyt jatkosodassa – liekö sitten panssarilaivojen ansiota vai ei. Sukellusveneitä haukut tehottomiksi aivan syyttä, sillä jo niiden olemassaolo oli otettava huomioon Punalippuisen laivaston esikunnissa, ja osaaminen niiden käytössä auttoi Merivoimia myös torjumaan vastapuolen sukellusveneitä.
Ilmoita asiaton viesti
Sotilastaktisessa mielessä painoarvoa tulee laskea myös STAVKA:n (NL:n sodanjohdo) laskelmille mahdollisista tappioista, mikäli sotaa Suomea vastaan jatketaan.
Kesän 1944 maihinnnousun jälkeen liittoutuneitten rynnistys kohti Berliiniä kiihtyi ja mittavasta sotavarusteluteollisuudestaan huolimatta Neuvostoliitto tarvitsi jokaisen liikenevän miehen, ajoneuvon ja lentokoneen itärintaman taisteluihin.
Päätös oli yksinkertainen, varsinkin kirvelevän Ihantalan taistelun valtavien tappioiden jälkeen. NL lopetti aktiiviset sotatoimet eteläisessä Karjalassa ja ryhmitti ne uudelleen Narvan rintamalle.
Stalin ei ollut tyhmä. Suomen ehti syödä myöhemminkin.
Onneksi sitä myöhäisempää hetkeä ei sittemmin tullutkaan kun vastakkainasettelu liittoutuneitten kesken vei Stalinin huomion.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Talvisota olisi jatkunut kuukauden pidempään olisi Stalin pantu viralta ja Saksa tuskin olisi hyökännyt Neuvostoliittoon.
Vuonna 1941 oli Neuvostoliiton Puna-armeija hyökkäysryhmityksessä.
Siinä on suurin syy, miksi Saksa onnistui etenemään niin nopeasti.
Ilman USA:n talousapua olisi Neuvostoliitto sortunut loppuvuodesta 1942.
Silloin oli maa jo nälkäkuoleman partaalla.
Vielä suurempi syy Saksan häviöön oli korpraali Aatu.
Olisi pitänyt antaa kenraali Erich von Mansteinin johtaa armeijaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erich_von_Manstein
Ilmoita asiaton viesti
”Salaiset aseveljet” on siis vuonna 2008 ilmestynyt Oula Silvennoisen väitöskirjaan perustuva historiateos Suomen ja Saksan turvallisuusviranomaisten yhteistyöstä 1930- ja 1940-luvuilla.
Uutta julkista tietoa tuolloin oli kuinka suomalaiset erityisesti jatkosodan alkuvaiheessa luovuttivat venäläisiä sotavankeja saksalaisten käsiin. Erityisesti politrukkien ja juutalaisten tuleva kohtalo oli luovutettaessa hyvin tiedossa.
P.S. Yksityiskohtana voidaan mainita ”kovanyrkkisen”
Etsivän Keskuspoliisin kuulustelijan Urho Kekkosen maine paitsi kommunistien kauhuna myös jyrkkänä antisemitistinä.
P.P.S. Jatkosodan loppupuolella Kekkosen takki kääntyi ja Neuvostoliiton KGB:lle hänestä tuli vuosikymmeniksi korvaamaton agentti Timo.
Ilmoita asiaton viesti
#12
Eikös Kekkosen pojanpoika ole Timo Kekkonen?
Ilmoita asiaton viesti
Kovasti on kirjoitettu ja filmattu natsisaksan juutalaisvainoista, mutta heidän suuri vihollisensa oli myös kommunismi.
Ilmoita asiaton viesti
Vai oli Suomi fasistien hallussa?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_vaalikauden…
Sosiaalidemokraatit 85 edustajaa
Sosialistinen eduskuntaryhmä 6
Maalaisliitto 55–57
Kokoomus 25
Ruotsalaiset 18
IKL 8
Edistyspuolue 6–7
Suomen pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 2–0
Kommunistit oli Suomessa kielletty yhteiskuntavaarallisuutensa takia vihollisen kanssa yhteistyötä tekevänä 5. kolonnana, sabotaasien ja rikoksiin yllytyksen vuoksi, ei toki vähäpätöisen kannatuksensa takia.
Ilmoita asiaton viesti
Olivatko marsalkka Mannerheim ja Suomen Puolustusvoimien ylin johto sitten mielestäsi fasisteja? Millä perusteella?
Ilmoita asiaton viesti
Fasismi taisi olla aika muodikas aate 1930-luvulla, mutta lähinnä Lapuan liike oli fasisteja ei Suomen johto ja Mannerheim. Tavoitteet olivat kyllä osittain samoja ja olivathan he kaikki valkoisten puolella vapaussodassa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin nyt tiedämme paremmin, mitä nämä olivat miehiään.
Ilmoita asiaton viesti
Mihin se vaihtui? Samaa skeidaa, eri paketti.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaus yleisellä tasolla Wikipediaan, kommunisti Trotskin teokseen ja taistolaisten propagandakirjoituksiin Tiedonantajassa ei tietenkään ole mikään vastaus kysymykseen, joka koskee marsalkka Mannerheimin ja Suomen Puolustusvoimien ylimmän johdon halventamistarkoituksessa väitettyä ”fascistisuutta”.
Heidän raskain rikkomuksensa kommunistinäkökulmasta katsottuna lienee ollut Suomen maanpuolustuksen johtaminen Stalinin Neuvostoliiton painostusta, hyökkäyksiä ja valtausyrityksiä vastaan. Mitä tulee heidän suhtautumiseensa Hitleriin ja mm. kenraali Heinrichsin jyrkkään varoitukseen saksalaisille minkäänlaisesta yrityksestä Quisling -tyyppiseen vallankaappaukseen Suomessa, sehän puhuu täsmälleen päinvastaista. Kyse oli sotilaallisten etujen yhtenevyydestä taistelussa samaa vihollista vastaan, eikä mistään poliittis-ideologisesta liitosta.
Ilmoita asiaton viesti
Vaatii fantastista poliittista yksisilmäisyyttä nähdä kaikki Suomen historia pelkästään akselilla kommunismi–fasismi, ikään kuin myös valtaeliitillä ei olisi ollut pyrkimyksenä rakentaa vasta itsenäistynyttä maata ja sen yhteiskuntaa elämään vauraana ja rauhan tilassa, suuntautuen ennen kaikkea Pohjoismaihin ja sukulaiskansa Viroon.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa kansallisuusaate oli korkeassa kurssissa kaikissa maissa – ei yksin Suomessa. Ajatuksena oli koota lähisukuiset etniset kansanryhmät yhtenäisten kansallisvaltioiden piiriin, eikä imperiumien osasiksi, kuten asia oli ollut ennen 1. maailmansotaa. Kommunistinen internationalismi taas pyrki luomaan yhteiskuntiin sisäiset jakolinjat Marxin opein yhteiskuntaluokkien mukaan, mikä oli osaltaan ristiriidassa kansallisuusaatteen kanssa.
Kommunistit saavat lukea itse aloittamansa punakapinan ansioksi Suomen laillisen yhteiskunnan reaktion vallankumouspyrkimyksiinsä. Muissa Pohjoismaissa työväestö sosialisteja myöten oli huomattavasti viisaampaa (eikä samalla tavoin bolshevistisen kiihotuksen vaikutuksessa), ja tarpeettomilta sisällissodilta vältyttiin niissä.
Saksa oli ensimmäisessä maailmansodassa sodassa Venäjää vastaan, mikä teki siitä luonnollisen liittolaisen niin itsenäisyyden ottamisessa Suomelle Venäjän imperiumista jääkäriliikkeen avulla kuin myöhemmin punakapinan kukistamisessakin. Sillä ei ollut mitään tekemistä fasismin eikä kansallissosialismin kanssa, jotka olivat myöhempien aikojen ideologisia kehitelmiä.
Ilmoita asiaton viesti
Rosendahl mainitsi natsismin suosituksi aatteeksi 1930-luvulla. Sitä se todellakin oli. Hyvin monet kapitalistisen ja porvarilliset tahot tunsivat viehtymystä siihen. takasihan se n.s. työrauhaa eli kuuliaista ja halpaa työvoimaa eikä vallitsevaa talousjärjestystä asetettu kyseenalaiseksi. Niinpä saksalaisten natsien rahoitus tuli suuryritysten johdoilta ja omistajilta.
Samaten maailmalla m.m. H.Ford, Rockefellerien perhe j.n.e. Suomessa hang-a-round:eja olivat m.m. puunjalostuskapitalistit etunenässä R.Walden, G.Serlachiukset, J.v.Julinit sekä tietenkin suomalaisen politiikan ”harmaa eminenssi” laivanvarustaja ja heimoaatenatsi R.Nordstöm.
Ilmoita asiaton viesti
Korjaan fasismi :)kansallissosialismi tuli Hitlerin myötä.
Ilmoita asiaton viesti
Mononen esitteli eduskunnan voimasuhteita sodan alla. Suomessa valtakunnalliseen politiikkaan vaikuttavina oli II Maailmansodan alla lähinnä kaksi puoluetta: toisaalta avointa Saksan kanssa liittoutumista ajavat ja toisaalta samaa tarkoittavat mutta aikeensa eritavoin peittävät. Jälkimmäiset m.m. R.Rytin ja V.Tannerin johdolla myös pelasivat kauppapolitiikalla purkien sitä kautta saamaan Natsi-Saksalta mahdollisimman kovan hinnan ja edullisin ehdoin ystävyydestä.
Tuohon pelaamiseen liittyi myös Talvisota joka Tannerin sanoin oli ”välttämätön pikkusota” jotta mielipiteet kotona ja vieraissa kääntyisivät ”oikeaan” s.o. Saksan suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja sitä pelättiin ja osattiin odottaa ennen talvisotaa. Ryti on minunkin kaukainen sukulaismies Huittisista. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ketkä pelkäsivät ja ketkä eivät. Tanner ja Ryti pitivät sitä hyödyllisenä koska se antoi julkisuuden kestävän perustelun saksalaissuuntauksen julkistamiselle (vaikka m.m. Berliinissä sitä taidettiin pitää lähinnä Suomen poliittisen johdon hölmöilynä ja vähintäänkin tarpeettomana).
Ilmoita asiaton viesti
Vaaleissa 1939 valittu eduskunta, ns. ”pitkä parlamentti” istui poikkeuksellisen pitkään 1.9.1939–5.4.1945, koska vaaleja ei pidetty sotien takia. Seuraavan eduskunnan aloittaessa toimikautensa Lapin sota oli loppuvaiheessaan.
Myyryläisen näkemys Suomen ”kahdesta puolueesta” on kyllä omintakeinen mutta tuskin kelpaa poliittisen historian tenttivastaukseksi. Missä nuo Tannerin sanat on kirjattuna ja milloin hän ne lausui? Kuka päätti Talvisodan aloittamisen?
Ilmoita asiaton viesti
Käsitykseni noista kahdesta puolueesta ei ole vain minun vaan esimerkiksi A.Hietalahti kertoo samanlaista teoksessaan ”Talvisodan salainen strategia”. Samassa lähteessä kerrotaan myös noista V.Tannerin sanoista.
Tarkoittaako Mononen Talvisodan osalta a) siihen johtaneeseen kehitykseen johtanutta tai johtaneita päätöksiä, b) sodan aloittamista koskevia päätöksiä vai c) itse fyysisten sotatoimien aloittamista? Kaksi ensimmäistä alakysymystä ovat monitahoisia eikä niihin ole yksikäsitteistä ja vain yhden nimen, henkilön tai elimen, sisältävää vastausta. Tarjolla on suuri joukko poliittisia, talous- ja sotajohtajia Suomesta, Saksasta, NL:sta ja jopa Isosta Britanniasta, sekä heidän ”harmaita eminenssejään”. Viimeiseen kohtaan sen sijaan vastaus lienee selkeämpi: tuolloinen NKP:n politbyroo johtajanaan pääsihteeri J.Stalin.
Ilmoita asiaton viesti
#14
Kumpikin maa oli sosialistien hallinnassa. Ole Janne joskus rehellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Rehellisyydestä hieman, Pekka. Suomessa oli porvarienemmistöinen eduskunta, maamme presidenttinä porvari, vasemmistolla 91- kansanesustajaa
Ilmoita asiaton viesti
Finland’s situation in War was: ”catch-22”.
Ilmoita asiaton viesti
Puhun tosiaan Neuvostoliiton kommunismista ja se oli yhteinen vihollinen natseille ja Suomelle. Suomen pahimmat kommunistit asuivat Neuvostoliitossa ja odottivat, että pääsisivät täällä valtaan Neuvostoliiton voiton myötä. Eheytyspolitiikka 1918 sodan jälkeen oli rauhoittanut sosiaalidemokraatit Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Stalinin vainoissa vuosina 1936-38 tapettiin Neuvostoliitossa arviolta 25000-30000 suomalaista tai suomalaissyntyistä ihmistä. Amerikasta tulleista suomalaisperäisistä siirtolaisista tapettiin joka kolmas eli 2000.
Kommunisteissa vaino kohdistui nimenomaan aatteelisimpiin ja aktiivisimpiiin eli ”pahimpiin” kommunisteihin, jotka vainoharhainen Stalin koki vihollisikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se oli Suomessakin tiedossa kumpi oli pienempi paha.
Ilmoita asiaton viesti
Toivonen laskee Stalinin puhdistusten suomalaisuhreja. Oikeampi luku lienee n. 3700 joka sekin on valtava määrä.
Mutta sikäli Toivonen on oikeassa, että Stalinin uhreja olivat pääasiassa kommunistit jotka hän koki kilpailijoikseen. Stalin itsehän oli enemmän pragmaatikko kuin idealistinen aatteenmies.
Ilmoita asiaton viesti
Pelkästään Leningradissa suomalaisuhreja oli 3000.
Myyryläisen ei kannata nyt vähätellä itänaapurimme suurmiehen tekoja.
Ilmoita asiaton viesti
Lukuni ovat peräisin Memorialilta joka on pyrkinyt selvittämään uhrit yksin kappalein eikä vain pyöristellyt ylöspäin aikaisempia hihasta ravistettuja lukuja.
Minusta 3700 kuollutta suomalaista ei ole vähättelyä vaan hirvittämä määrä ruumiita. Mistä johtuu tuo asenne jossa mikään ei riitä ja aina tarvitaan suurempia ja suurempia ruumiskasoja joissa möyriä?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin tämän osittain siksi, että monet eivät tunnu tuntevan enää historiaamme. Mietitään, että punasten jälkeläisille pitäisi jotenkin hyvittää valkoisten telotukset. Sota on raakaa ja julmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Minun suvussani on hyvin vähän puhuttu sodista, mutta taustani huomioon ottaen oletan heidän olleen valkoisia. Vanhempani oli sota-aikaan lapsia.
Ilmoita asiaton viesti
Totta tuokin, mutta historiaa ei ole syytä käyttää hyödyksi pieninä palasina, kuten nyt tuntuu olevan vallalla. Täytyy nähdä monen sadan vuoden taakse ja ymmärtää koko kuva. Esim. miten syvällä ryssäviha on.
Kertomukseni Isovihasta voi katsoa youtubesta https://www.youtube.com/watch?v=w1nuvEGv2OQ kesto n. 4 min.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on ollut syytä vihata Venäjää vuosisatoja. Tuossa nyt taas on rajattu joku kausi irti kokonaisuudesta. Oma esi-isäni menehtyi Porrassalmen taistelussa Venäjää vastaan kustavilaisessa sodassa. (Sotilasasiakirjojen mukaan sotamies Stör haavoittui 13.6.1789 Porrassalmella käydyssä taistelussa ja kuoli 6.1.1790 Kuopion sairaalassa.)
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka esi-isän kuolema ruotsalaisten provosoimassa sodassa perustelee meidän syytämme vihata Venäjää?
Oikeasti laaja venäläisviha on keinotekoinen ja propagandistinen keino hankkia tukea poliittisille päämäärille. Pääasiallisesti se on lietsottu I Mailmansodan jälkeen uuden valtion uuden johdon ideologisen ja valtapoliittisen differentioitumisen välineeksi. Se toki rakennettiin ikiaikaiseksi taisteluksi perivihollista vastaan vaikka vielä I Maailmansodan aikana yhteistyö ja kauppa olemattoman rajan yli sujui mainiosti. Jopa niin hyvin, että pietarilaiset kasakat kelpasivat suomalaiselle eliitille avuksi työläisten kurissapitämiseksi syksyllä 1917. Silloin suomalainen porvarillinen eliitti ei vielä vihannut kasakoiden nagaikoita mutta muutama kuukausi myöhemmin puhuttiin jo ihan toista.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä uusi artikkeli ryssävihasta https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/osaa-oli-…
Ilmoita asiaton viesti
Tässä saattaisi olla sinulle mieleinen näkökulma Janne. 😀 https://spektaakkeliyhteiskunta.wordpress.com/2018…
Ilmoita asiaton viesti
Sen takia meillä on historiankirjat, jotta pysyy joku tolkku näissä asioissa. Sitten on kaikkien pienempiä kirjoja, jotka saattavat johtaa sivuraiteille ihmisen ymmärryksestä historian todellisuudesta. Se on totta että liittolaisuutta on natsisaksan kanssa hävetty ja siitä vain lyhyesti mainittu. Mutta kun lukee miltä vuosisadalta vain niin aina on ollut konfliktejä venäläisten kanssa ja pelätyt kasakat on tulleet rajan yli. Sotapropagandaan kuuluu varmasti kommunismilla pelottelukin, muttei se ihan valettakaan ollut. Samalla vaan pimitettiin mitä natsisaksassa tapahtui.
Ilmoita asiaton viesti
Aika paljon enemmän tietäisimme näistä asioista, jos entisen Neuvostoliiton arkistoihin olisi tutkijoilla yhtä vapaa pääsy kuin oli Glasnostin aikana.
Nyky-Venäjällä niiden lähteiden kansainvälinen tutkimuskäyttö ei kuitenkaan enää tule kysymykseen, koska Putinin hallinto käyttää historiaa politiikan teon välineenä. Länsimainen, objektiivisuuteen ja totuuden etsintään pyrkivä II maailmansodan historiantutkimus on Venäjällä käytännössä kriminalisoitu, ja ainoastaan Puna-armeijan ja muiden Neuvostoliiton toimijoiden kritiikitön idealisointi on sallittua.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ja Silvennoinen saksankielentaitoisena on perehtynyt käsittääkseni Suomeen ja natsisaksaan. Saksassa on paljon hävitetty asiakirjoja, mutta mm. Valpon ja Gestapon sodanaikaisesta yhteutyöstä on Suomessa arkistoja. Valpo oli saksalaisten sotatoimissa mukana mm. Lapin sodasssa tulkkina ja kuulustelemassa sotavankeja.
Ilmoita asiaton viesti
Mononen kaipaisi Moskovan arkistoja. Siellä olisi taatusti kaikkea ”kivaa”.
Mutta en kaipaa 1990-luvun alun Jeltsinin aikoja jolloin ”sankarihistorioitsijat” ostivat yksittäisiä dokumentteja moskovalaisissa baareissa ja spekuloivat niistä kohujuttuja. Yksi heistä sai jopa ammattihistorioitsijoilta lempinimen ”yhden dokumentin dosentti”.
Ja olisi niitä avattavia arkistoja täälläkin, m.m. E.Erkon ja R.Nordströmin arkistot.
Ilmoita asiaton viesti
On tosiaan vahinko, ettei edes Jeltsinin aikana Neuvostoliiton arkistoja haluttu avata systemaattisesti kansainvälisen tiedeyhteisön tutkijoiden käyttöön länsimaisen käytännön mukaisesti. Tiedon pimittämisen katsotaan varsinkin Putinin Venäjällä palvelevan paremmin Venäjän etua.
Moskovaan siirrettiin neuvostoaineiston lisäksi mitä ilmeisimmin merkittävä määrä myös Saksan ja Itä-Euroopan maiden arkistoja, joten se olisi periaatteessa tutkijoille todellinen aarreaitta, joka luultavasti joiltain osin muuttaisi maailman historiankirjoitusta ja toisi lisävalaistusta moniin pimentoon jääneisiin asioihin. Edes historiallisen totuuden tulo päivänvaloon yli 70 vuoden takaa vain ei sovi Nyky-Venäjän tarkoitusperiin.
Suomalaisillakin arkistoilla lienee oma kuriositeettiarvonsa, jota tuskin kuitenkaan voi merkitykseltään läheskään rinnastaa Moskovassa säilytettävään materiaaliin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut tätä Salaiset aseveljet Oula Silvennoinen kirjaa myös ääneen, jos haluatte kuunnella. Tässä Lapin sota-kohdasta. https://www.youtube.com/watch?v=6zTlz5kYPc4&t=89s
Ilmoita asiaton viesti